Onko oikeasti kulunut vasta kolme päivää edellisestä kirjoituksesta? Voi ei. Tai siis. En tiedä. Tai tiedän. Tai sitten en.

Koulu alkaa kahdeltatoista... Ja loppuu kahdelta tai vähän ennen. Ja sitten kotiin lukemaan psykkaa ja nukkumaan päikkärit. Meni yö pitkäksi ja sen huomaa. Harvemmin sitä menee nukkumaan puoli yhdeltä.

Ei nyt oikein lähde tekstiä. Ei ei.

Olin oikeasti unohtanut tämän paikan. Hmph. Miten se on mahdollista?

Aika on kulunut verkkaisesti, viikot viilettävät edespäin sellaista vauhtia että perjantaina kysyy "Eikös nyt ole vasta Maanantai?" Koulussakin on tahti sellaista että hirvittää. Ruotsin sanat eivät vaan onnistu puristumaan tämän tytön aivoihin, psykologia kanssa on hieman helpompaa. Viimeistään huomenna pitäisi kirjoittaa yhden A4:n kokoinen aine eri kanavien ohjemista ja jotain vielä pohdintoja. Ja tehdä TaKun joku piirros tai vastaava ja osata esittää se luokalle "Piirsin tämän koska..."

Koris ei nyt oikein mene niin kuin pitäisi. Neljästä pelistä olen ollut lepovuorossa kaksi ja molemmat kerrat ovat olleet yhtä vituttavia koska on tullut ilmi että syy lepovuoroon on ollut se, että olen 89-syntynyt ja laita. Tai jotain muuta nasevaa. Siis oikeastaan ei ole mitään ihmeellistä syytä edes annettu kunhan nyt Mirka istuu kauniisti kaikki pelit joihin tarvitaan kolmosvoimaa tai jotain. Tyhmä mikä tyhmä. Viimeiset kolme peliä ovat olleet yhtä tappioputkea, mutta huvittavin juttu tuli siinä kun päävalmentaja totesi viime lauantain pelin jälkeen "Tämä on kauden paras pelimme." Että joo. Tai siis hävittiin 31 pinnaa ja ensimmäinen erä meni vastustajalle luvuin 7-30. Kauden paras ehdottomasti. Ja sitäkin se perusteli sillä, että "Pelattiin todella tasaisesti jos ei lasketa ensimmäistä erää." Että joo. Joo. Ei voi ymmärtää.

Nytkin on treenit siirtyneet ihan järjettömän myöhiin ajankohtiin ja kun on vielä viiden vuoden aika tottunut siihen että keskiviikko on yleinen vapaapäivä ja läksyjen teko päivä niin eikös meille laitettu vuoro johonkin kymmeneen asti jostain kahdeksasta sille päivälle. Myöskin torstain vuoro joka ennen loppui kahdeksalta alkaakin kahdeksalta ja loppuu puoli kymmenen ja tietenkin harjoituspaikka on eri ja näin. Mutta kuinka ne luulee, että me jaksetaan elää jos pitää ensiksi koko päivä koulussa paahtaa ja sitten myöhään illalla on treenit? Ei ymmärrystä heru ei ei. Kun vielä lauantaina on peli Jyväskylässä niin ja koko päivä menee siihen. Myöskin olen aikatauluttanut niin, että sunnuntaina kuvaan yhtä kaveriani minuuttileffa juttuun joka on taas kouluhomma. Ja sitäkin pitäisi tehdä koulun ulkopuolisella ajalla kun ei nyt ihan tunnit riitä. Jes!

Okei, tämä tyttö menee syömään koska treenit alkavat parin tunnin päästä. Saan kaiken kuulostamaan hyvin ärsyttävältä kun puhun koriksesta, mutta joka jakson lopussa stressitaso on ihan liian korkea. Huh huh.

Kaverin perhe kuoli. Tai siis äiti, isä ja pikkusisarukset. Et jes...

Ei osaa ajatella eikä käsitellä asiaa.

Oli tänään toinen SM-peli Nokialla. Saavuin alle tunti sitten kotiin suoraan ruokapöytään. Ei edes hirveästi väsytä tai mitään. Kuitenkin voisin mainita, ettei edes haittaa että hävittiin. Ehkä se vain johtuu siitä, että oma peli kulki jne.. Ei voi tietää.

Yksi itki pelin jälkeen sitä kun se ei tehnyt joitain asioita toisin. Voi tsiisus. Ymmärrän sen, että itkee sitä että sai pelissä viisi virhettä jne.. Olin muuten joukkueen ainoa ilman virheitä. ;)

Nyt voisin alkaa tehdä ruotsin läksyjä, joo.

Joo. Tänään on ollut varsin mukava päivä. Koulussakin opittiin paljon. Varsinkin ruotsin tunneilla.

Opettajani Teijo lohkaisi taas kerran niin mahtavasti selvitellessään Erjalle ystävän ja kaverin eroa. Teijon sanoin: "Ystävä on lähempänä rakkautta, kaveri on lähempänä seksiä."

Myöskin me puettiin miehiä niin kuin omina vaatteita ja muita. Alle tunti lähtöön. 'Pääsen' Ryhmäteatteriin katsomaan "Hyvin päättyy kaikki"- esitystä. En osaa odottaa mitään muuta kuin, että tulen myöhään kotia ja huomenna on aikainen lähtö aamulla vaikka onkin vapaata koulusta.