Eilen onnistuin saamaan hienon putken spider-pasianssiin. Kaksitoista voittoa putkeen. Haha. Ja vielä niin, että niistä korkeintaan puolet pelasin itkien koska oli ikävä.

Kahdelta alkaa äikän koe ja en ole lukenut yhtään ja ei kyllä kiinnostakaan. Haluan vain takaisin nukkumaan. Heräsin yhdeksältä. Luin Helsingin Sanomat(sarjikset + urheilu) ja join teetä. Söin leipää ja selaisin vanhoja Valittuja Paloja joita en ollut lukenut vielä. Sitten katsoin sen dokumenttielokuvan jonka olin ottanut nauhalle, tai siis katsoin siihen asti kunnes Demi ja muu posti kolahti postiluukkuun. Itkin siinä alussa sitä korruptioitunutta Amerikkaa tai vastaavaa. Ei nousseet Bushin pisteet minun silmissäni. Ei helvetti soikoon!

Viha siinä kiehui hetken. Ja kiitin jotain suurta voimaa siitä, että olen saanut syntyä Suomessa. Ja asua Suomessa. Ja olla suomalainen ihan juuriltani.

Eiliset treenit olivat pelkkää hömppää. Alkulämmittelyksi leikkejä jotka olivat kivoja sitten jotain pientä lajia ja kuntopiiri. Ei oikein mitään jäänyt käteen, mutta joo.

Minusta on tullut sen verran kamala lintsari jo koulussa, että mietin että jättäisinkö huomiset treenit väliin. Tai sitten se on tätä väsymystä. Nukuin ihan helvetin hyvin viime yönä ja kun heräsin herätyskelloon ja nousin ylös niin oli tunne että olisin voinut nukkua vielä seuraavan viikon.

Nyt se on siis päällä. Syksyn kaamos. Ei saa välittää liikaa. Kahtena päivänä putkeen itkenyt. Eikös ne kyyneleet taas ole tulossa.