Nyt ei ole kaikki kotona, niin uskoisin. Olo kevyt, ehkä liian. Tai sitten kaikki onkin ihan hyvin. Ei mitään pelättävää, ei mitään järkyttävää ole tapahtunut. Mutta tiedän silti että tämä on vain tyyntä myrskyn edeltä. Se tulee pian. Ihan pian? Mistä minä edes puhun? Puhun omasta syysmasennuksestani. Kamala stressi purkautui tänään, oli siis ruotsin ja enkun kokeet tänään. Sain myös fysiikan kokeen takaisin ja siellä paperin ylälaidassa roikkui nelonen. Muistettakoon ammatillisen alan numeroasteikko 1-5 joten se oli ihan hyvä suoritus. Oikeastaan aika loistava koska tiesin saavani korkeintaan nelosen, menin vähän möhlimään jutuissa, mutta ei se haittaa. :) Ruotsin kokeessa en muistanut sanoja mutta yritin parhaani, sama juttu enkussa. Mutta kyllä se siitä. Toivottavasti.

Viikonloppuna hengasin lauantain Lappeenrannassa. Oli siis SM-karsinnat ja aika kivasti pelattiin kun päästiin ihan SM-sarjan A-lohkoon. Ollaan parhaita, ainakin hetken. Ainut asia mikä häiritsee on se, että Sarkka ei saanut yhtään peliaikaa ja se itki sitä aika paljon. Se oli surku. Ei itsellänikään kovin hyvin mennyt, mitä nyt kolme helaa heitin ekassa pelissä. Okei, myönnän että ne oli heittoja jotka piti heittää joten. Ei vaan ollut mun päivä. Toivottavasti tulevaisuudessa Sarkkakin saa peliaikaa tai siis oikeasti. Ei voi vaan olla niin, että se valmentaja vihaa sitä. Jos niin on, niin voi helvetti niiden kanssa.

Ajatus katkesi, punainen lanka hukkui. Voiei.