Muistinpa juuri, että äiti eilen mainitsi sen kuinka monta aurinkoista hellepäivää Suomessa oli viime kesänä. Ja tähän lisään vielä, että olin tasan yhden kerran rannalla aurinkoa ottamassa. Makasin kavereiden kanssa rannalla 5 tuntia. Mitä jäi käteen? Pahasti palanut kroppa + auringonpistos. Kiitos kesälle!

En ole koskaan ollut hirveä kesä-ihminen. Johtuu varmaan enemmän siitä, että olen punapää ja hirveän vaalea muutenkin. En rusketu, en ollenkaan. Vain palan. Myöskin minua ahdistaa liika lämpö, tosin sekin tietysti juontaa juurensa siihen että kevään lapsi minä olen tai jotain. Ehkä, aika vahva veikkaus siihen suuntaan ja kello kilahtaa.

Tai ehkä ongelmana onkin Suomen kesä. Siis olin pari vuotta sitten 6 päivää Barcelonassa, Espanjassa. Paloin hieman kahden ekan päivän aikana, mutta vältin aurinkoa viisaasti. En ollut liian kauaa auringossa ja join tarpeeksi. Tuntui, että minusta tuli ruskea. Ja nyt on taas ensi keväänä matka Epsanjaan. Ehkäpä tällä kertaa jonnekin muualle kuin Barcelonaan, mutta Disco QK (Santa Susanna) oli kyllä sen verran mukava disko, että sinne veisi nuo joukkueeseen kuuluvat nuoremmatkin pelaajat. Ja varsinkin jos ikää kilahtaa lasiin se hienot 18 vuotta niin eivät valmentajatkaan tavallaan voi sanoa mitään jos hieman ottaa vapaailtana. Niin, hieman.

Nyt on kuitenkin syksy ja se on ihana. Kun käveltiin äidin kanssa autolta kotiin niin tuli sellainen mukava sade kuuro. Oikein mukava. <3 Sellaisia lisää!

Mutta nyt on väsyttää sen verran ja pitää tarkistaa, että meneekö mikään ohjelma sivu suun. Toivottavasti ei.