Osa minusta kuolee pois. Kuihtuu. Kituu. Kärsii.

Mitä on tulevaisuus kun kuningas on laskeutunut kukkulaltaan, kun kapinalliset riehuvat rääkyen säädyttömyyksiä kruunaten itsestään seuraajaa väärin perustein?

En saisi tuntea näin kun en tunne koko helvetin ihmistä. En saisi tuntea näin koska se ei ole moraalisesti oikein. En saisi tuntea koska minulla ei ole osaa eikä arpaa.

On silmissäs Andalusian yöt
ja pimeessä pääni sun rinnoilles lyön
en uskalla edes ääneen hengittää
ja tuoksusi vie tajuntani pimeään

Ei ne koskaan vääryttää korjaa. Ei koskaan.