Tämä biisi nostaa nostalgian päätä. Sitä kun oltiin pieniä ja kuunneltiin lämmittelyssä tätä ja oltiin vain jotain niin helvetin suurta ja hienoa. Oltiin hyvä joukkue jota kaikki tavallaan pelkäsi kun löytyy rasiasta ehkä yli 20 mitalia. Suurin osa niistä parhaimpia eli kultaa. Oltiin ehkä liian hyviä.

Koneelle on ilmestynyt biisejä jotka nostaa nostalgiaa mieleen. Sellaisia pieniä muistoja. Kuinka jotkut kaksi lauloivat tätä biisiä laivan karaokessa jne.. Kuinka kaikki oli erilaista. Kuinka oli iloinen, mutta silti masentunut.

Kun olin ala-asteella ajattelin pari kertaa jopa ihan itsemurhaa. Sitä kuinka kukaan ei kuitenkaan kärsisi siitä tai mitään. En kuitenkaan uskonut tehdä niin, koska ajattelin jotain että äiti pitää koko loppuelämän mykkäkoulua. Niinhän se varmaan tekisi. Kuolema on määrittelemätön loppu josta emme tiedä mitään koska kukaan ei ole tullut sieltä takaisin. Se sattuu varsinkin kun äiti heittää leikillä kuolevansa, se sattuu.

Kuuntelen räppiä, se ei ole minun tyylistäni.


Jos Milla olisi kuollut niin nykyään minä en olisi minä.